Quote: Nej, paljon fiksumpaa on laittaa puolet kerneliin ja puolet moduuleiksi kuten allekirjoittanut. ;-)
Kukin taaplaa tyylillään. Itse olen jättänyt kerneliin vain sellaiset ajurit joita tiedän tarvitsevani "aina". Kuten tuet tietyille tiedostojärjestelmille jne. Moduuleina on kaikki jotka eivät ole järjestelmän toiminnan kannalta välttämättömiä ja ajurit "joita mahdollisesti tarvitsen", kuten USB-tuet laitteille jne. Alsan itse olen pitänyt myös kernelissä staattisena. Kyllähän se teoriassa olisi parempi, että jättäisi kerneliin _vain_ sellaiset ajurit, jotka vaaditaan siihen että järjestelmä käynnistyy (eli tuki tiedostojärjestelmälle, IDE-väylälle, jne.) ja jättäisi muut moduuleiksi. Mutta mielestäni tämä on kuitenkin suhteellisen turhaa pöytäkoneissa. Mielestäni on sama latautuuko tuet muille _tarvittaville_ oheislaitteille kernelin latautuessa, vaiko heti latautumisen jälkeen. (Ainakin tapaukissa, joissa ajurit ovat vakaat & "täydelliset").
Quote:Siinä on myös sellainen riski että jokin ajuri ei enää toimikaan niinkuin ennen ja huomaat yhtäkkiä esim. näytönohjain ei toimi kunnolla.
Näytönohjaimien ajurit ovat suljettua sorsaa & ne asennetaan moduuleina. (ainakin nykyään kahden yleisimmän, Atin ja nVidian tapauksessa) Mikäli päivittää kernelin, joutuu myös päivittämään näytönohjaimen moduulin uuden kernelin kanssa yhteensopivaksi.
Quote:mutta on noissa kyllä riskejäkin jos ei tiedä mitä tekee. Parempi pysytellä minusta siellä distron apuvälineiden puolella jos ei tiedä mitä tekee tai ei halua ottaa riskejä.
Kernelin kääntö on mielestäni asia, joka olisi jokaisen linux-käyttäjän hyvä oppia. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Sinänsä "Riskit" proseduurissa ovat minimaaliset. Kernelin päivitys harvemmin _rikkoo_ rautaa. Mikäli (oman) kernelin käynnistys sattuu päätymään kernel panic:iin, lataa vain käyttöön aiemman kerneliversion ja korjaa virheen joka aiheuttaa panic:n. Tärkeää on jättää aiempi kerneliversio grub:iin kunnes on todennut uuden version tarpeeksi vakaaksi.
