Täällä ei ole osiota "Tarinoita elävästä elämästä", joten laitoin tarinani tänne.
Hommasin omalle 80v. äidilleni Topfield 4100 boxin. Hän on ahkera videoille talentelija, joten pitihän sen boxinkin olla tallentavaa mallia. Asun toisella paikkakunnalla ja puhelimitse olen yrittänyt neuvoa, kun ongelmia on tullut. Ja onhan niitä hitsi vie ollut ! Tietysti käyttökömpelyyttä alussa, mutta sitten pikkuhiljaa alkoi ilmetä ongelmia, joihin en osannut antaa muuta neuvoa kuin "IVO boot". Lopulta sekin lakkasi tehoamasta.
Oma aloitteisena ihmisenä äitini lähti kiikuttamaan boxia paikkaan, mistä olin sen ostanut ja oletti, että sieltähän sitä apua saa ja tietysti takuuseen korjataan, jos siinä vikaa on. Liikkeessä (Veikon kone muuten eikä mikään marketti)sanottiin, ettei me näistä mitään tiedetä , voi voi sentään! No, löytyihän siitäkin kaupungista etsimällä "korjauspaja", joka otti asiakseen ja korjasi (virittimet vaihdettiin) ja vieläpä takuuseen. Mutta helppoa ei ollut sitä saada tapahtumaan !
Tuli siinä niiden puhelinkeskustelujen aikana mieleen, että mitenkähän mummojen itsetuntoa hivelee, kun käyttöön isketään vehje, josta ei ymmärrä mitään ja jos ongelmia tulee, ei ole mitään käsitystä, onko vika laitteessa vai pelkästään omissa käyttötaidoissa. Ja apua ei saa, muuten kuin tietämällä, mitä apua tarvitsee. Saattaa siinä "mummoilla" tulla fiilis, että ovat vähän pudonneet ajan hermolta. Varmaan mukava tunne !
No, nyt homma kyllä sujuu ja äitimuori soittelee pääasiassa ihan muista asioita kuin boxin käytöstä, mutta kyllä kolme ensimmäistä kuukautta meinasivat viedä minultakin uskon, että tämä olisi "mummujen" juttu. Mainittakoon, että tallentavista tuo Topfield 4100 on edelleenkin mielestäni helpoin mahdollinen värkki, mutta videoita sujuvasti käyttävälle 80v. mummolle se nyt vaan oli kuitenkin todella haastavaa, varsinkin kun hänelle sattui tällainen "maanantai-kappale" kaikkine ihme ongelmineen.
Kyllä joku "apua mummoille digimaailmassa"-projekti pitäisi käynnistää. Sen voisivat kyllä valtiovalta ja kaupalliset boxeja valmistavat/myyvät tahot hyvin rahoittaa. Siis vähän samaan tyyliin kuin tuo asennus palvelu oli joskus puolivuotta sitten.
noh, oma mummo on myös noin 80-vuotias ja alkaa vähän olla jo höperö, mutta silti osaa digiboxilla kattoa salattujaelämiä sun muita lässytyksiä ihan ilman ongelmaa, eikä ole ikinä käyttänyt videoita/dvd:itä eikä muutakaan uudempia vekottimia. se, että sun mummon kappale oli susi on valitettavaa, mutta jos se toimii niinkuin pitää, niin kyllä pitäisi kaikilla onnistua sen käyttö. mummon laatikko on kaon-merkkinen, mallia en muista, eikä ole tallentava. mun mielestä noista bokseista on tullut aivan liian suuri haloo, kun loppujen lopuksi investointi on halutessaan suhteellisen pieni.
Lainaus:Kyllä joku "apua mummoille digimaailmassa"-projekti pitäisi käynnistää.
onhan monilla liikkeillä se maksusta tapahtuva kotiinkuljetus/asennus/opastus, eli kyllä pitäs sujua.
