"1600-luku(Ruotsin suurvalta-aika) oli suurimmalle
osalle Suomen kansaa rauhan aika, vaikka sotilaaksiotto ja
muualla käydyt pitkäaikaiset sodat tätä kuvaa häiritsevätkin.
Noin sadan vuoden rauhanaika oli eräänlainen ennätys
silloisessa Euroopassa."
Tänään: Pitäisikö suomalaisten juhlia Kustaa II Adolfin päivää? Sen päättäköön itse kukin, mutta luokaamme ensin silmäys hänen korkeutensa vuosisataan, jolloin suurvalta Ruotsia luotiin ja ylläpidettiin. On historiallinen tosiasia, että ruotsalaista suurvaltaa ei olisi milloinkaan kyetty luomaan ilman suomalaisten antamaa suunnatonta uhria Ruotsin kuninkaiden loppumattomiin valloitussotiin. Tätä ei mainita tämänkään päivän ylevissä maljapuheissa, saati, että joku vuosisatojen takaisia poloisia sotaveteraanejamme sanallakaan kiittäisi tai muistaisi. Heitä oli suhteellisesti ottaen valtavasti enemmän kuin Suomen käymissä sodissa koskaan, maailmasodat mukaan lukien.
_______________________________
1555-1679 - 124vuotta sotia, pisin
yhtäjaksoinen rauha vajaat 9 vuotta _______________________________
1600-1611 sota Puolaa vastaa
1609-1617 sota Venäjän vastaan
1610 sota Luoteis-Venäjällä
1611-1613 Tanskan sota
1615-1617 Venäjän sota
1621- valloitussodat Liivinmaalla ...
1629 ... ja Preussissa
1629-1648 30-vuotinen jatkuva ja näännyttävä sota
1644 sodankäyntiä Saksassa
1645 Tanskan sota, Brömsebro
1648 Saksan sota, Westfalen
1654-1661 Kaarle X Kustaan sodat
1655-1657 taisteluja Puolaa ja Venäjää vastaan
1657-1658 Tanskan sota, Roskilde
1660 Puola, Venäjä, Brandenburg
1665-1666 Bremenin sota
1674-1679 Brandenburgin sota
1675-1679 Tanskan sota
1680 Brandenburg
1700-1721 Suuri Pohjan sota
_____________________________________
Ei noista sodista vielä perunoita kotiin tuotu. Etupäässä niistä raahautui rääsyisiä raajarikkoja, silmäpuolia, mielensä sotatantereille kadottaneita loppuun sodittuja kruununraakkeja, nälkä ja rutto kintereillään. Matalan torpan laverille vääntäytyi lyhyeksi loppuelämäkseen sodasta tutiseva, ennenaikainen vanhus. - Rykmentin kirjurin antama kuparinen prenikka, sodan palkka, ripustettiin värikkäästä nauhastaan tuvan nokiseen peräseinään.
Ruotsin kuninkaiden veriset valloitussodat eivät suomalaisia rikastuttaneet. Vieraiden kaupunkien kultaa ja kirkkohopeaa kuljettavat loputtomat karavaanit keikkuivat kilisten ja kirskuen kaikki Tukholmaan.
1600-luvun sodissa taisteli Ruotsin armeijassa yhteensä 130 000 suureksi osaksi pakko-otettua suomalaista, joista yli puolet, 65 000-80 000, kuoli kulku- ja puutostauteihin sekä sotavammoihin. Tarkkoja tappiolukuja ei ole. Suomalaisia oli tämän historiamme verisimmän vuosisadan alussa 350 000 ja lopussa, 1695, ennen suuria kuolonvuosia 400 000.
Rauhan oloissa väestö olisi tuossa ajassa nelinkertaistunut.
_____________________________________
1601-1602 ankarat kato- ja tautivuodet, leipään lisättiin olkia, autiotiloja
1630 rutto
1631-1635 katovuosia
1649-1650 katovuosia
1657 rutto
1664 katovuosi
1668-1670 Laurin hallavuodet
1680 kato
1690 kato
1693 kato
1696-1697 suuret kuolovuodet, lähes 1/3 Suomen väestöstä kuoli.
Tämä oli vuosisata, jonka loppuessa suomalaisia oli vähemmän
kuin sen alkaessa, joka oli erittäin poikkeuksellista.
Suomen väkiluku1600 - 1850
1600......350 000
1695......400 000
1700......270 000
1750......421 500
1800......832 700
1850...1 636 900väkiluku lähes nelinkertaistui vuodesta 1750
_____________________________________
Ei kansaa raatelevat kulkutaudit mikään irrallinen ilmiö ollut. Sodista palanneet miehet ja aina sotien kintereillä jolkuttava kaiken lamaannuttava puute tauteineen niitä kotimaahan toi. Katovuosien lohduttomuutta ei helpottanut, että sekin vähä vilja, joka oli korjattavissa, jäi usein kivisiin peltoihin. Töllien elonkorjaajat olivat näet joko tukahduttavissa sodissa tai kuolleet niihin.
Sitten se kysymys Kustaa II Adolfin kunniaksi liputtamisesta. Kaikki tuonkin vuosisadan sodat olivat Ruotsin sotia, joihin me annoimme vain ruuat tykeille ja loppuun ajetut lihat sapeleille, saamatta mitään tilalle. Tuo vuosisata hirvittävien sotiensa tappioineen ja niistä johtuvine seurauksineen suisti suomalaisen kansan totaalisen sukupuuton partaalle.
Jos kansaa kohdanneelle katastrofille on liputettava, niin
olisiko liput tässä tapauksessa vedettävä puolitankoon?
En sen enempää ole asiaa pohtinut, mutta ihmetyttää kyllä, että miksi hitossa suomalaisessa kalenterissa on ruotsalaisuuden päivä. Kas kun ei ole venäläisyyden päivää tai kun ottaa huomioon suomen kulttuurin rikastuneisuusasteen niin vaikkapa jotain afrikkalaisuuden päivää.
Rasisti en ole, pois se minusta, mutta olen sitä mieltä että maassa maan tavalla
