Viestintäministeri Krista Kiuru on halukas arvioimaan uudelleen tarvetta sähköisen viestinnän tietosuojalaille eli niin kutsutulle Lex Nokialle. Kiuru kertoi Helsingin Sanomille, että hän ei pidä Lex Nokian säätämiseen johtanutta lainsäädäntöprosessia tyydyttävänä.
"En henkilökohtaisesti pidä sitä hyvänä lakina. Se säädettiin suurella intensiteetillä, mutta siitä ei tullut lakia, joka ... [ lue koko uutinen ]
Lue uutisartikkeli kokonaisuudessaan ennen kuin kommentoit aihetta.
No onhan se yrityksen kannalta hieman ikävää avata peli tuolla saralla. "Hei, olemme suuri yritys jolla on toimipisteitä ympäri Skandinavian. Olemme muuten ensimmäinen yritys, joka laillisesti kyttää työntekijöidensä sähköposteja."
Toisaalta on yrityksen kannalta myös melko ikävää avata peli ajamalla läpi tuollainen laki. Jos Lex Nokia nyt kuopattaisiin, se voi olla yksi luku Nokian katoamisessa, josta ehkä tulevaisuudessa voidaan lukea tai olla lukematta.
Laki ei toimi aivan noin. Jos joku yritys huomaa väärinkäytöksiä, he voivat alkaa tutkimaan ongelmaa tekemällä maksullisen ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle. Ilmoituksen voi tehdä ennakkoonkin. Yritykset mieluummin rikkovat lakia, kuin maksavat ennakkoilmoituksesta. Kertooko tämä sitten siitä, että alkuperäinen tavoite oli lobata suora oikeus lukea tunnistetietoja milloin mieli tekee.
Lainaus:Yritykset mieluummin rikkovat lakia, kuin maksavat ennakkoilmoituksesta. Kertooko tämä sitten siitä, että alkuperäinen tavoite oli lobata suora oikeus lukea tunnistetietoja milloin mieli tekee.
Jos yksityisyyden suojaa rikotaan niin varsinkin isoissa yrityksissä tehty "vastuun hajauttaminen" toimii hyvänä keinona hävittää vastuu prosessikuvaus-jargoniin. Tietosuojavaltuutetun tai Syyttäjän on vaikea saada selkeää näyttöä siitä, kuka oikeastaan on lakia rikkonut, jos nyt uhristakaan on tietoa: paha lähteä syyttämään isoa firmaa rikoksesta ilman näyttöä.
Lex Nokia ei taida asettaa sanktioita siitä, mitä käy jos syynää tietoja ilman ilmoitusta. Sitten kun Suomen lainsäädäntö ota kantaa siihen miten mahdollisessa rikostapauksessa esitettävät todisteet on hankittu niin miksipä sitä ihan turhaan lupia hankkimaan, rikosilmoituksen kun voi tehdä ihan millä konstolla tahansa, laillisesti tai laittomasti, hankittujen tietojen perusteella.
Lex Nokia on lain irvikuva: jos käytännössä asiaa ihmettelee niin tuon lain olemassaolo on täysin merkityksetön.
Media yritykset, kartellit ja järjestöt aina puhuvat tekijäoikeuksista ja siihen liittyvistä suojista. Ne laittavat isoja rahoja piratismin vastaiseen toimintaan ja puhuvat kuinka se pikkunen muusikko saa sen edun.
Sen sijaan kuka puolustaa meitä kuluttajia kun yritykset rikkovat meidän yksityisyyttä, oikeuksia tai muuten hyväksi käyttävät meitä monopoleilla. Kuka rahoittaa meidän puolustusta. Kuluttajavirasto on ainakin ihan kyvytön hoitamaan asioita.
Se mitä itse ole seurannut asiaa niin yhteiskunta suosii rahaa. Eli jos jostain on mahdollista tehdä voittoa, niin voiton tekeminen katsotaan TÄRKEÄMMÄKSI kuin ihmisten perusoikeudet.
